Nykysosiaalipolitiikan keskiössä on pyrkimys kuvata ja ymmärtää yksilöiden elämäntilanteista toiseen siirtymisiä sosiaalisena ilmiönä ja erityisesti kuinka sosiaalipolitiikka liittyy näihin muutoksiin. Elämänkulun lähestymistapa analysoi ihmisten elämää aika-tilana. Sosiaalipoliittisen tutkimuksen teoreettinen haaste on, että sosiaalipolitiikkaan on omaksuttu käsitteitä ja ideoita, joihin elämänkulkuajattelu vaikuttanut, mutta elämänkulkuajattelun taustaoletukset eivät ole täysin sisäistyneet osaksi teorianmuodostusta. Samalla kun analyysi on kehittynyt ja tarkentunut on myös syntynyt uusia teoreettisia “aukkoja”. Esimerkkinä on ”neljä suurta keskustelua” koskien sosiaalista syrjäytymistä, uusia sosiaalisia riskejä, aktivointia ja sosiaalista investointia.

Nämä makrotason teoriat ovat vakiinnuttaneet asemansa sosiaalipoliittisessa keskustelussa – sekä akateemisessa että kansalaiskeskustelussa. Huomionarvoista kuitenkin on, että tieteellisenä teorioina niitä on käytetty pikemminkin käsitteellisinä kehikkoina kuvaamaan viime vuosikymmeninä toteutuneita sosiaalipolitiikan uudistuksia. Ne eivät kuitenkaan ole tieteellisiä käsitteitä tavalla, joka sallii sekä käsitteellisen teorian siirtymisen empiiriseen tutkimukseen. Keskeinen tiedollinen aukko on siinä, ettei mainittujen käsitteiden välityksellä voida tehdä päätelmiä toimijakeskeisestä empiirisestä tiedosta tavalla, joka on yhteensopivaa sosiaalipolitiikan tavanomaisten teoreettisten perustojen, nimittäin sosiaalisen kerrostumisen ja sosiaaliturvan teorioiden kanssa.

Siksi tarvitaan sekä teorialähtöistä että uuden teoriapohjan mukaista käytäntölähtöistä tutkimusta. Käytäntötasolla muutokset ovat laaja-alaisia. Keskeisimmät uudistustarpeet ovat seuraavilla osa-alueilla.

Toimenpiteiden vaikuttavuus
  • Toimenpiteen vaikutusketju
  • Toimijoiden vastuut
  • Näyttöperusteisten toimenpiteiden juurruttaminen
 Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti toimintamallien käyttöönoton edellytyksiin
  • Rakenteelliset ja institutionaaliset edellytykset
  • Resurssien ja toimijoiden koordinointi
  • Laatumalleihin sitoutuminen
  • Näyttöön perustuvien käytäntöjen juurruttamisen ottaminen tavoitteeksi alusta pitäen