Yhteiskuntapolitiikan ongelmat ovat usein sellaisia, että yhden selkeärajaisen ongelman sijaan pyritään ratkaisemaan useita ongelmia yhtä aikaa. Kyseessä voi olla tilanne, jossa ongelma, joka näyttäytyy eri toimijoiden perspektiivistä erillisinä, mutta itseasiassa mutta yhdessä muodostavat systeemisen kokonaisuuden ja tarpeen yhteiselle tavoitteenasettelulle. Oikea ratkaisu ei ole, että eri toimijat pyrkivät omista lähtökohdistaan nimeämään ongelmia, joita ratkotaan yksi kerrallaan. Tarvitaan systeemistä lähestymistapaa, jossa ongelmat määritellään teoriaperusteisesti, ja toimenpiteet määritellään systeemitason tavoitteita vasten.

Ongelma 1.Määräytymisperusteet.

Nykyajan työmarkkinat ja työsuhteiden epävakaus ovat johtaneet vakuutusmielessä stabiilien riskiryhmien määrittämisen vaikeutumiseen. Miespuolisen teollisuustyöntekijän normiin perustuva sosiaaliturvan määräytyminen vakuutuslogiikan mukaan ei toimi optimaalisesti. Tämä on johtanut epätarkoituksenmukaiseen jakoon ansio- ja perusturvan välillä, etuuksien ja palveluiden ei-optimaaliseen kohdentumiseen, tehottomuuteen sekä ehkäisee työllistymistä.

Ratkaisu 1. Oikeus perusturvaan yhdenmukaistetaan joko luomalla yksi tulotarveharkintaan perustuva perusturvaetuus tai syyperäiset etuudet harmonisoidaan yhdistettynä nykyistä olennaisesti kevyempään tarveharkintaan. Tämä perusosa yhdistyy yksilöllisesti määräytyviin elämäntilanteen huomioiviin lisäosiin (ml. lapsi-, työkyvyttömyys-, asumis-, ym. korotukset + kannustimet). Samalla perusturva muutetaan yksilökohtaisesti määräytyväksi. Kyseessä on pitkään jatkuneen sosiaalipolitiikan kehityslinjan loppuunsaattaminen.

Ongelma 2. Työmarkkinasiirtymien tukeminen.

Nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän ongelma on, että se toisaalta vastaa heikosti nykyaikaisiin työmarkkinoihin ja toisaalta sen monimutkaisuus ja byrokraattisuus itsessään nostaa työn ulkopuolisten määrää. Teoreettisista lähtökohdista vakuutusperusteista sosiaaliturvaa on kritisoitu siitä, että se kohdistuu menneisiin riskeihin kun huomion pitäisi olla tulevien työmarkkinasiirtymien tukemisessa. Työmarkkinasiirtymiä tukevat palvelut taas toteutuvat eri tavalla riippuen siitä, mihin etuusjärjestelmään henkilö on valikoitunut.

Ratkaisu 2. Työmarkkinasiirtymät määritellään monitavoitteisen sosiaaliturvan yhdeksi tavoitteeksi. Etuuksien maksatus automatisoidaan siten, että jokaisesta ansaitusta eurosta jää kiinteä osuus (ns. työttömän verokortti). Useiden samanaikaisten etuuksien tilanteessa eri maksajille menevät osuudet toteutetaan taustaprosessina. Työllistymistä tukevat palvelut organisoidaan näyttöön perustuvan tuetun.työllistymisen mallin mukaisesti. 

• Ius et invidunt intellegebat, alia utroque legendos ut
• Timeam definitionem his id, iriure omittam intellegam id sed
• An eripuit nominati ullamcorper ius.
• Facete delicata contentiones sed eu, in qui affert aperiri invidunt.

Ongelma 3. Inhimilliseen pääomaan investointi. 

Ratkaisu 3. Koulutus, kuntoutus ym. inhimillistä pääomaa kehittävät eli työllistymistä edistävät palvelut ovat saatavissa yksilöllisen palvelutarpeen mukaan em. sosiaaliturvaetuudesta riippumatta. Inhimillisen pääoman kehittämistä tuetaan taloudellisella kannusteella eli palveluihin osallistuminen on irrotettu perusturvan myöntämisestä. 

Ongelma 4. Tulovakuutus. 

Ratkaisu 4. Perusturvan ja tulovakuutuksen (ansioturva) suhde uudelleenmääritellään siten, että ansioturva täydentää perusturvaa eli niiden välinen suhde on asteittainen liukuma, kun nyt jako on joko-tai. Ansioturvan myöntökriteereitä joustavoitetaan pätkätyöläisten ym. tarpeisiin paremmin soveltuvaksi. Luodaan epästabiilit työsuhteet paremmin huomioiva universaali ansioturvakassa.